Tervetuloa Loruloimen kutomoon / työtiloihin !
Loruloimen kutomo sijaitsee entisessä navetassa. Vuonna 1965 valmistunut navetta sai uuden ilmeen ja käyttötarkoituksen syksyn 2005 aikana, kun tilat remontoitiin kutomoa varten.

Maaliskuussa 2013 lunta oli vielä kinoksina kutomon seinustalla, mutta aurinko paistoi jo lupaavasti.

Täällä tuotteet valmistetaan - astu sisään!

... ja vielä eteisestä (entinen maitohuone) peremmälle...

Heti ovensuussa on viimeistelyä varten suuri pöytä...

... jossa mahtuu esimerkiksi solmimaan pienempien mattojen päihin hapsut.

Isojen mattojen valmistaminen on joskus haasteellista. Suurimmat matot, jotka Loruloimen isoilla kangaspuilla voidaan valmistaa ovat leveydeltään noin 250 cm ja pituutta tässä kuvan matossa on noin 320 cm. Viimeistely ja kuvausvaiheessa pitääkin sitten ottaa käyttöön "pohjoissiivessä" sijaitseva tila, sillä kutomossa ei tämän kokoluokan mattoja saa levitettyä suoraksi. Tämä on siis piharakennuksessa sijaitseva varastotila ja ihan kovimmilla pakkasilla työskentelyolosuhteet eivät ole kovin mukavat, joten silloin pitää etsiä "vuokratilat" vaikkapa asuinrakennuksen puolelta.

Jotta tekstiileistä saisi kuvia nettiin, pitää välillä myös eteistilat ottaa käyttöön studioksi. Tässä meneillään "Sydämmmet"-seinätekstiilin ripustaminen kuvausta varten.

Kun kutomo valmistui vuonna 2005, tilaa tuntui olevan yllin kyllin. Tässä tilat ompelutöitä varten.

Vuosien saatossa tavaraa on hiukan kertynyt nurkkiin, mutta kaikki on toki tuiki tarpeellista ja melko hyvässä järjestyksessä.

Aina ei vaatteita ja pingotinta valita väreiltään kudottavaan mattoon sopiviksi, mutta joskus sellainenkin riemastuttava "vahinko" voi sattua.

Kankuri työssään. Jotta voisi sujuvasti kutoa erilaisia ja monenlaisia mattoja, on kutomoon pitänyt saada mahdutettua useammat kangaspuut. Hyvät ja toimivat työkalut ja laitteet ovat tietenkin tärkeät, mutta ikärasismia ei kangaspuiden suhteen tunneta. Kuvan kangaspuut on anopin isä valmistanut tyttärelleen 1950-luvulla. Hyvät ja toimivat edelleen. Takana pilkistävät leveät mattopuut (kudontaleveys noin 250 cm) ovat todennäköisesti vielä paljon vanhemmat, mutta niiden historia ei ole niin tarkkaan tiedossa.

Nämä kangaspuut mahdollistavat jopa noin 250 cm leveiden mattojen kutomisen. Kuvan ottaminen niistä ei ollutkaan mikään ihan helpoin juttu, sillä kuvaaja ei voi perääntyä ja käyttää laajakulmaa.

Ja vähän toisesta vinkkelistä. Hiukan vahvistusta on "vanha rouva" tarvinnut, mutta itse työväline ei sen kummempia uudistuksia kaipaa, vaikka ikää on kymmeniä vuosia (tarkkaa tietoa ei ole, mutta ainakin 1950-luvulla ovat olleet jo käytössä).

Olen joskus todennut, että silitysrauta (ja -lauta) on kutojan paras ystävä. Ainakin se on tarpeellinen työväline, sillä erittäin harvoin mikään kudottu tekstiili on suoraan käyttövalmis kangaspuista pois otettaessa. Lankoja on hyllyt pullollaan odottamassa vuoroaan.

Jossain niitä matonkuteita ja "matonkudevärkkejä" pitää säilyttää... "Värkki" on hyvä ja monipuolinen materiaalia ja tarviketta ilmaiseva murresana, joka on tällaiseen syntyperäiseen hämäläiseen täällä Etelä-Pohjanmaalla asuessa tarttunut.
Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!
P.S. Jaa mikä ihmeen "Petokylä"? Kurikan Jalasjärven Ilvesjoki - siis kylä jossa Loruloimen kutomo on - sanotaan myös Petokyläksi.